Pahin asia, mitä olen tehnyt?

Suomen kaikille 9-luokkalaisille jaettiin tänä keväänä Chimamanda Ngozi Adichien essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (Otava). Ainakin ne opettajat jakoivat, jotka halusivat jakaa. Minä jaoin, tietenkin.

8.-9. luokassa on tänä keväänä keskusteltu paljon tasa-arvosta. Yläkoulumme tasa-arvokyselyssä 82,2% (45 oppilaan vastauksesta) vastasi, että koulussa jokainen voi ilmentää omaa sukupuoltaan haluamallaan tavalla, onpa hän tyttö, poika tai muunsukupuolinen. Kuitenkin 77,8% vastaajista (45 vastauksesta) sanoo, että on kuluneen vuoden aikana kokenut, että oppilaan sukupuoli vaikuttaa siihen, miten opettaja kohtelee häntä. Kysymykseen ”Sukupuolten tasa-arvo toteutuu koulussamme seuraavista syistä hyvin/huonosti” tuli 45 avointa vastausta, joista 4:ssä sanotaan, että tyttöjä suositaan ja 2:ssa sanotaan, että poikia suositaan. 

Kyselyn tulosten vuoksi tein uuden kyselyn, jossa pyysin oppilaita kertomaan ajatuksia siitä, millä tavalla opettajat voisivat tukea tasa-arvoa koulussa oppituntitilanteessa, jotta 100% oppilaista voisi kokea koulussaolon sellaiseksi, että voi ilmentää omaa sukupuoltaan haluamallaan tavalla ja että kokemusta jonkin sukupuolen suosimisesta ei olisi. Sain muutamia konkreettisia ehdotuksia, mutta tie tasa-arvoiseen koulukulttuuriin oppituntitilanteessa on vielä matkaa. Kokemus ei muutu hetkessä.

Esittelin Adichien esseen Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä 8.-9. luokalle ja kerroin, että 9-luokkalaiset saavat kirjan omaksi ja että olkoon se yksi neljästä 9. luokan lukukirjaohjelmaan kuuluvista kirjoista. Vaikka oppilaat vaatimalla vaativat tasa-arvoa oppitunneilla, kirjan nimi nostatti huutomyrskyn luokassa. Naurettavaa, pitääkö tuonniminen kirja lukea? Pitää. Siinä on vajaa 50 sivua. Ai no sitten. Sehän menee nopeasti.

9-luokkalaiset lukivat kirjan yhtenä iltana. Kyselin heiltä, mitä ajattelivat. Käytin pohjana ISOT-hankkeen oppimateriaalia. Siellä oli seuraavat kysymykset: 
Mitä sukupuoli merkitsee sinulle tyttönä, poikana, ihmisenä Suomessa vuonna 2017?
Milloin on helppoa tai vaikeaa olla sukupuolesi edustaja?
Mitä sukupuoli rajoittaa ja/tai mahdollistaa?
Mitä muuttaisit, jos saisit itse päättää?

Tavallisia asioita oppilaat kertoivat. Helppoa on olla sukupuolensa edustaja omissa harrastuksissa. Jos harrastus on valmiiksi leimautunut yhden sukupuolen (urheilu)lajiksi, ei ole mikään ongelma ilmentää omaa sukupuoltaan siinä. Vaikeaksi sukupuolen edustajana oleminen on silloin, jos harrastaa tyttönä vaikka jääkiekkoa tai jalkapalloa, vaikkakin kokemukset toki vaihtelevat paljon. 

Sukupuoli ei oppilaiden mukaan rajoita kovinkaan paljon tavallista elämää, mitä nyt fyysiset esteet joskus tulevat vastaan. Elämänkatsomustiedon tunnilla samaiset oppilaat olivat sanoneet, että musiikki on asia, joka kuuluu selkeästi sekä tytöille että pojille. Musiikilla ei ole sukupuolisidonnaisuutta. Onpa ihana asia.

Emerson Collegessa on oma huoneensa kukkien lajittelulle. 

Mielenkiintoisinta oli oppilaiden näkemys siitä, että sukupuoli mahdollistaa sukupuolen taakse vetäytymisen, jos niin haluaa. Ihminen voi vetäytyä ja vedota omaan sukupuoleensa erityisesti silloin, kun ei halua tehdä jotain, vaihtaa vaikka autonrenkaita. Samaan aikaan siis, kun luokassa vaaditaan opettajilta oppilaiden tasa-arvoista kohtelua, oppilaat tiedostavat, että voivat vedota sukupuoleensa saadakseen olla tekemättä jotain tai voidakseen tehdä jotain. Yleinen pyyntö on saada pitää liikuntatuntia vain pojille. Tasa-arvon toteutumiseen tarvitaan ihan jokaista yhteisön jäsentä, myös oppilaita.

Ysiluokkalaisten näkemys Adichien esseestä oli selkeä. Oppilaat kertoivat, että esseen esimerkkitilanteet epätasa-arvoisesta käyttäytymisestä saivat miettimään, missä kaikkialla tasa-arvo ei vielä näy. Feminismi-käsite sai myös uudenlaista ymmärrystä. Tehtävää on vielä paljon tasa-arvon edistämiseksi.

Mikä on pahin asia, mitä ihminen voi itselleen tehdä? Eiköhän yksi niistä ole se, että jättää tekemättä haluamansa asian siitä syystä, että ajattelee sukupuolensa estävän sen. Olenko itse tehnyt niin? En muista, yleensä teen sen, mitä haluan tehdä. Oman sukupuoleni taakse olen kyllä vetäytynyt, viimeksi toissapäivänä. Sanoin puolisolleni, että omakotitalon viemäriliitäntäasiat kuuluvat miehelle, minä hoidan puutarhan. Peruin sitten näkemykseni sukupuolisidonnaisuuden osalta - syy oli se, että ei vain mitenkään huvittaisi. 

Onko sinulla periaatteita?

Ysiluokkalaiset kertovat:

Ysiluokkalaisille, omien kysymystensä asiantuntijoille, periaate tarkoittaa pääajatusta jostain tai vaikka taka-ajatusta. Se voi olla asioita, joita noudattaa elämässään. Periaatteen voi määritellä myös sanoilla lähtökohta ja päämäärä. Periaate on vähän niin kuin uskonto, esimerkiksi voi olla syömättä lihaa ihan periaatteesta.

Sanalla periaate voi kuitata monta asiaa. Se on lyhenne, jos ei halua selittää koko stooria. ”Tykätä periaatteessa” tarkoittaa sitä, että on hauskaa, mutta ei ihan kokonaan; on hauskaa vähän niin kuin tavallaan.

Periaate on apusana. Sillä voi huijata kuulijaa, kusettaa, jos nyt ysien kieltä käyttää.

Yseillä on tällä hetkellä kaikenlaisia periaatteita. Energiajuomien käytön vähentäminen ja se, että ei käytä huumeita. Sitten on ylevämpiä periaatteita: ei käytä jotain sanaa luokitellakseen ihmisiä tai välttää kiroilua lasten kuullen (!!!). Periaatteesta voi olla puuttumatta toisten ihmisten asioihin ja sanoa oman mielipiteensä.

Periaatteessa voi tietää kaikki pilkkusäännöt (Huom! Katso toiseksi edellinen kappale). Käytäntö näyttää olevan joskus jotain aivan muuta.

Kielitoimiston sanakirja määrittelee: 

” periaate toiminnan, menettely- t. ajattelutavan perusajatus, johtava ajatus, ohjenuora, perussääntö, -laki, prinsiippi.”

Onko minulla periaatteita? 

Taisin olla viiden vanha, kun tietoisesti testasin, miltä tuntuu kävellä postilaatikolta kotitalomme etuovelle. Meillä oli iso piha Noormarkussa, matkaa pihatien päähän postilaatikolle oli varmaan 100 metriä. Kävellen matka tuntui ikuisuudelta. Minä kävelin ja kävelin. Ehdin siinä miettiä lapsen ajatuksilla, että ihan hullun hommaa: Miksi ihmeessä aikuiset kävelevät? Miksi ylipäätään kävellä kun voi juosta?

Tämä on varmaan yksi periaatteistani edelleenkin. Noin niin kuin asioiden edistämisen näkökulmasta: Asiat voi tehdä rivakasti ja tehokkaasti. Sitten kun tarvitsee ajatella, on hiljennettävä. En siedä vitkuttelua. Kyllä vauhtia pitää olla. Periaatteesssa.

Onko pakko, jos ei tahdo?

Jokunen vuosi sitten lukiolainen kertoi, että ei oikein innosta, kun ei voi kuitenkaan tulevaisuudessa tehdä sitä, mitä haluaa. Ei hän osannut kertoa, mitä hän haluaa, mutta pakko oli tehdä sitä, mitä ei halua. Ei innostanut mikään. Pakko oli.

Höpönlöpön.

Maanantaina tein kyselyn viidelle ysiluokkalaiselle. Kysyin heiltä, mitä he inhoavat tehdä.  Vastaus oli selkeä:

• kaikkea, mihin pakotetaan,

• sitä, jos joku komentaa tekemään sitä, mitä inhoaa ja

• sitä, että joku muka tietää minua paremmin, mitä minä haluan.

Ymmärrän täysin. He inhoavat samoja asioita kuin minäkin. Minulla oli joskus luokkakaveri, joka tiesi kotiasiani paremmin kuin minä itse.

Pakkoon jumiutuminen liittyy pelkoon. Vaikka ihminen kaipaa kehitystä, muutos pelottaa. Muutoksenpelko saa ihmisen junnaamaan paikallaan ja tekemään asiat 

s i t e n   k u i n   o n   a i n a   e n n e n k i n   t e h t y  tai ainakin uskomaan, että niin on hyvä tehdä.
Vähän niin kuin Mielensäpahoittaja.

Sitten pyysin oppilaita kääntämään kysymyksen negaation ympäri. Ysiluokkalaisen koko olemus kirkastui, kun hän oivalsi, miten maailma muuttuisi, jos ei kysyisikään: Onko pakko, jos ei tahdo? Voisi vain todeta: Saa tehdä, jos haluaa!

Minun on ollut tärkeä tietää, että saan tehdä, jos haluan. Ehkä sen joku on minulle sanonut, ehkä olen sen ihan itse ajatellut. Elämän mukulakivikatukohdissa palauttelen tuon lauseen aina mieleeni, jotta muistan tehdä sitä, mistä saan iloa.

*****************************

Saa tehdä, jos haluaa! -toteamus muuttuu erityisen mielenkiintoiseksi silloin, kun se on firman asenne ja silloin, kun firma tekee sitä, mitä sen työntekijät oikeasti haluavat tehdä. Saara Aallon asenteella firma yltää missä tahansa kisoissa kahden parhaan joukkoon. Ysiluokkalaisen oivallusta pitää vaalia. Hän saa tulevaisuuden yrityksensä kukoistamaan. Siihen on aikaa vajaa kymmenen vuotta!

Onko pakko, jos ei tahdo? ei ole mikään ongelma. Ongelma on se, jos ei tee, vaikka saisi tehdä.