Suomen kaikille 9-luokkalaisille jaettiin tänä keväänä Chimamanda Ngozi Adichien essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (Otava). Ainakin ne opettajat jakoivat, jotka halusivat jakaa. Minä jaoin, tietenkin.
8.-9. luokassa on tänä keväänä keskusteltu paljon tasa-arvosta. Yläkoulumme tasa-arvokyselyssä 82,2% (45 oppilaan vastauksesta) vastasi, että koulussa jokainen voi ilmentää omaa sukupuoltaan haluamallaan tavalla, onpa hän tyttö, poika tai muunsukupuolinen. Kuitenkin 77,8% vastaajista (45 vastauksesta) sanoo, että on kuluneen vuoden aikana kokenut, että oppilaan sukupuoli vaikuttaa siihen, miten opettaja kohtelee häntä. Kysymykseen ”Sukupuolten tasa-arvo toteutuu koulussamme seuraavista syistä hyvin/huonosti” tuli 45 avointa vastausta, joista 4:ssä sanotaan, että tyttöjä suositaan ja 2:ssa sanotaan, että poikia suositaan.
Kyselyn tulosten vuoksi tein uuden kyselyn, jossa pyysin oppilaita kertomaan ajatuksia siitä, millä tavalla opettajat voisivat tukea tasa-arvoa koulussa oppituntitilanteessa, jotta 100% oppilaista voisi kokea koulussaolon sellaiseksi, että voi ilmentää omaa sukupuoltaan haluamallaan tavalla ja että kokemusta jonkin sukupuolen suosimisesta ei olisi. Sain muutamia konkreettisia ehdotuksia, mutta tie tasa-arvoiseen koulukulttuuriin oppituntitilanteessa on vielä matkaa. Kokemus ei muutu hetkessä.
Esittelin Adichien esseen Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä 8.-9. luokalle ja kerroin, että 9-luokkalaiset saavat kirjan omaksi ja että olkoon se yksi neljästä 9. luokan lukukirjaohjelmaan kuuluvista kirjoista. Vaikka oppilaat vaatimalla vaativat tasa-arvoa oppitunneilla, kirjan nimi nostatti huutomyrskyn luokassa. Naurettavaa, pitääkö tuonniminen kirja lukea? Pitää. Siinä on vajaa 50 sivua. Ai no sitten. Sehän menee nopeasti.
9-luokkalaiset lukivat kirjan yhtenä iltana. Kyselin heiltä, mitä ajattelivat. Käytin pohjana ISOT-hankkeen oppimateriaalia. Siellä oli seuraavat kysymykset:
Mitä sukupuoli merkitsee sinulle tyttönä, poikana, ihmisenä Suomessa vuonna 2017?
Milloin on helppoa tai vaikeaa olla sukupuolesi edustaja?
Mitä sukupuoli rajoittaa ja/tai mahdollistaa?
Mitä muuttaisit, jos saisit itse päättää?
Tavallisia asioita oppilaat kertoivat. Helppoa on olla sukupuolensa edustaja omissa harrastuksissa. Jos harrastus on valmiiksi leimautunut yhden sukupuolen (urheilu)lajiksi, ei ole mikään ongelma ilmentää omaa sukupuoltaan siinä. Vaikeaksi sukupuolen edustajana oleminen on silloin, jos harrastaa tyttönä vaikka jääkiekkoa tai jalkapalloa, vaikkakin kokemukset toki vaihtelevat paljon.
Sukupuoli ei oppilaiden mukaan rajoita kovinkaan paljon tavallista elämää, mitä nyt fyysiset esteet joskus tulevat vastaan. Elämänkatsomustiedon tunnilla samaiset oppilaat olivat sanoneet, että musiikki on asia, joka kuuluu selkeästi sekä tytöille että pojille. Musiikilla ei ole sukupuolisidonnaisuutta. Onpa ihana asia.
Emerson Collegessa on oma huoneensa kukkien lajittelulle. |
Ysiluokkalaisten näkemys Adichien esseestä oli selkeä. Oppilaat kertoivat, että esseen esimerkkitilanteet epätasa-arvoisesta käyttäytymisestä saivat miettimään, missä kaikkialla tasa-arvo ei vielä näy. Feminismi-käsite sai myös uudenlaista ymmärrystä. Tehtävää on vielä paljon tasa-arvon edistämiseksi.
Mikä on pahin asia, mitä ihminen voi itselleen tehdä? Eiköhän yksi niistä ole se, että jättää tekemättä haluamansa asian siitä syystä, että ajattelee sukupuolensa estävän sen. Olenko itse tehnyt niin? En muista, yleensä teen sen, mitä haluan tehdä. Oman sukupuoleni taakse olen kyllä vetäytynyt, viimeksi toissapäivänä. Sanoin puolisolleni, että omakotitalon viemäriliitäntäasiat kuuluvat miehelle, minä hoidan puutarhan. Peruin sitten näkemykseni sukupuolisidonnaisuuden osalta - syy oli se, että ei vain mitenkään huvittaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti