Onko pakko, jos ei tahdo?

Jokunen vuosi sitten lukiolainen kertoi, että ei oikein innosta, kun ei voi kuitenkaan tulevaisuudessa tehdä sitä, mitä haluaa. Ei hän osannut kertoa, mitä hän haluaa, mutta pakko oli tehdä sitä, mitä ei halua. Ei innostanut mikään. Pakko oli.

Höpönlöpön.

Maanantaina tein kyselyn viidelle ysiluokkalaiselle. Kysyin heiltä, mitä he inhoavat tehdä.  Vastaus oli selkeä:

• kaikkea, mihin pakotetaan,

• sitä, jos joku komentaa tekemään sitä, mitä inhoaa ja

• sitä, että joku muka tietää minua paremmin, mitä minä haluan.

Ymmärrän täysin. He inhoavat samoja asioita kuin minäkin. Minulla oli joskus luokkakaveri, joka tiesi kotiasiani paremmin kuin minä itse.

Pakkoon jumiutuminen liittyy pelkoon. Vaikka ihminen kaipaa kehitystä, muutos pelottaa. Muutoksenpelko saa ihmisen junnaamaan paikallaan ja tekemään asiat 

s i t e n   k u i n   o n   a i n a   e n n e n k i n   t e h t y  tai ainakin uskomaan, että niin on hyvä tehdä.
Vähän niin kuin Mielensäpahoittaja.

Sitten pyysin oppilaita kääntämään kysymyksen negaation ympäri. Ysiluokkalaisen koko olemus kirkastui, kun hän oivalsi, miten maailma muuttuisi, jos ei kysyisikään: Onko pakko, jos ei tahdo? Voisi vain todeta: Saa tehdä, jos haluaa!

Minun on ollut tärkeä tietää, että saan tehdä, jos haluan. Ehkä sen joku on minulle sanonut, ehkä olen sen ihan itse ajatellut. Elämän mukulakivikatukohdissa palauttelen tuon lauseen aina mieleeni, jotta muistan tehdä sitä, mistä saan iloa.

*****************************

Saa tehdä, jos haluaa! -toteamus muuttuu erityisen mielenkiintoiseksi silloin, kun se on firman asenne ja silloin, kun firma tekee sitä, mitä sen työntekijät oikeasti haluavat tehdä. Saara Aallon asenteella firma yltää missä tahansa kisoissa kahden parhaan joukkoon. Ysiluokkalaisen oivallusta pitää vaalia. Hän saa tulevaisuuden yrityksensä kukoistamaan. Siihen on aikaa vajaa kymmenen vuotta!

Onko pakko, jos ei tahdo? ei ole mikään ongelma. Ongelma on se, jos ei tee, vaikka saisi tehdä.