Voiko juhannuksen digitalisoida?

Otsikon kysymys ei ole oppilailta, vaan ihan itseltäni.

Steinerkasvatus-lehden syksyn numerossa on Markku Wileniuksen haastattelu. Steiner / Waldorf Kasvatus -Facebook-sivun päivityksessä lupaillaan vastauksia kysymykseen: ”Minkä ihmisen perustarpeen täyttymistä digi voi edistää?” Vaikka kuulunkin kyseisen lehden päätoimittajistoon, pitää minunkin odotella vastausta syksyyn asti – toimitus on ansaitulla kesälomalla. Haastattelu tehtiin juuri ennen juhannusta.

Digimaailman luulisi olevan kaukana keskikesän juhlasta. Juhannuksena minäkin lupasin puolisolleni avata tietokoneen vasta, kun on aivan välttämätöntä. Tunnustan, otin läppärin mukaan mökille. Se oli virhe, olisi pitänyt ottaa sello ja viulu, olisimme voineet soitella yhdessä. Digiaihe pääsi väkisinkin juhannusaaton sauna- ja grillausperinteiden lomaan keskusteluaiheeksi. Tässä on teille poimintoja keskusteluistamme:

Digitaalisuus on hyödyttänyt ja helpottanut minun ja puolisoni elämää monin tavoin. Se on tuonut 

• mahdollisuuden työskennellä kotona etänä (toisinaan Helsingissä pitää kyllä käydä näyttäytymässä),
• asioida sähköisesti viranomaisten kanssa (naimisiin mennessämmekin varasimme vihkipäivän maistraattiin sähköisesti),
• hoitaa pankkiasiat (eihän pankissa ole enää normipalveluakaan),
• suunnitella matkoja ja ostaa matkaliput (heinäkuun lopulle on reissu jo varattu).

Kaikki nämä ovat hyvin konkreettisia asioita: palveluja, sovelluksia, yhteydenpitovälineitä jne.

Digitaalisuuden haittoja on yhtä lailla tullut vastaan:

• Hankalaa on löytää sellainen tiedotuskanava, johon kaikki sitoutuvat (Steinerkasvatus-lehden viimeinenkin Face-vastaanpyristelijä on nyt löytänyt tiensä someen),
• informaatiotulva on valtava, pitää erottua, lukijoista taistellaan (pitää otsikoida hyvin, huijasin sinutkin lukemaan blogiani antamalla ymmärtää, että muka tietäisin, miten juhannuksen voisi digitalisoida),
• tietoturva ei ole mitenkään ongelmaton asia (en todellakaan ole varma digitaalisen jalanjälkeni turvallisuudesta).

Digitaaliset ratkaisut ajankäytön "ongelmiin" ovat hyvin konkreettisia: markkinoille tulee sovelluksia ja palveluja, joita voi käyttää silloin, kun itselle sopii – vaikka juhannuksena mökillä. Ongelmat syntyvät kuitenkin oikeasti siitä, miten digitaalisuutta hyödynnetään ja miten sovelluksia ja palveluja käytetään. 

Vihapuhe, tietoturvaongelmat ja sosiaaliseen mediaan kiinniliimautuminen ovat oikeita ongelmia. Konkreettiset laitteet ja sovellukset tuovat abstrakteja (käyttäytymis)ongelmia, joihin lääkkeeksi tarjotaan uusia konkreettisia, vieläkin parempia sovelluksia.  Siksipä mediakasvatustakin tarvitaan: käyttö tuo ongelmia, eivät laitteet ja sovellukset.   

Super mielenkiintoinen Talouselämän viime perjantain artikkeli 26-vuotiaasta Jenny Wolframista tosin osoittaa myös sen, että ongelmat tuovat myös yrityksiä ja työllisyyttä:

”Yhtiöiden sosiaalisen median sivuilla on liikaa ulkopuolisten sinne lisäämiä törkyviestejä, epäasiallisia kommentteja ja vaarallisia väitteitä. BrandBastion myy palvelua, joka hankkiutuu eroon roskasta ja vahtii muutenkin asiakasyrityksen brändiä sosiaalisessa mediassa. Työn tekevät tekoäly sekä nelisenkymmentä työntekijää – ja töitä riittää.”

Voiko juhannuksen digitalisoida? En tiedä? En ole ollut kiinnostunut elämään digijuhannusta. Lisätty todellisuus koivuvihdan tuoksu mukaan lukien tulee kyllä vielä juhannuksen juhlintaan mukaan. Mitä silloin tapahtuu suomalaisten ainutlaatuiselle luontosuhteelle ja hiljaisuuden rakkaudelle? En tiedä. Kehittääkö joku joskus sovelluksen, jolla perustarpeitani, luontosuhdetta ja hiljaisuuden rakkautta, voisi edistää? Vai olisiko siihen olemassa ihan toisenlaiset lääkkeet: enemmän aikaa mökillä ilman läppäriä.