Vuosi sitten kesällä nokikolari soitteli ovikelloa ja kun päästin hänet sisälle, ensimmäinen lause kuului: "Onko tämä sitä opettajan parasta aikaa?" Vastasin epäröimättä: "No on!"
Lähtökohdat olivat selvät: 1) lattia pitää valaa, 2) laho hirsi pitää poistaa ja 3) ainoa oikea kiukaan merkki on Misa.
Työvaiheiden suunnittelua ei ollut muuta kuin se, että lattian valu pitää tehdä ennen Pori Jazzeille lähtöä, sen jälkeen voi jatkaa hirsien parissa. Työnjako oli sellainen, että lattian valua lukuun ottamatta tein kaiken itse. miSaIGN!Tämä teksti kertoo siitä, miksi prosessi on tärkeämpi kuin lopputuote ja miksi lopputuote onnistuu, kun sen saa toteuttaa rauhallisesti ja luovasti. Tuotesijoittelu on ilmiselvää. Meillä ollaan merkkiuskollisia saunan kiukaille. Muusta kuin Misan kiukaasta ei keskustella. Piste. Kiukaan merkki on vähän kuin sinappi, sitä ei voi vaihtaa.
Piharakennuksen päätysauna oli monta vuotta kylmillään. Lattia oli halkeillut, ovi ei mennyt kiinni ja panelikerroksia oli useampi niin seinässä kuin katossa. Purkuhommat olivat ensin.Sitten tuli neljäs saunantekoperiaate: Mitään, mitä ei ole pakko ostaa, en osta. Puutatavaraa on varastossa jäljellä edellisista projekteista niin paljon, että eiköhän nyt saunavärkit löydy. Ei haittaa, vaikka paneli ei niin yhdenmukaista olisikaan. Ei haittaa, vaikka lattialautaa on seinässäkin.
Minulle luovuus on sitä, että saa tehdä juttuja siten kuin ei ole ennen tehty. Jos jokin ei onnistu, puu on sen verran armollinen materiaali, että sen voi purkaa pois ja kohteen tehdä uudestaan. - Vähän niin kuin tekstikin. Sanamuotoja voi aina hioa.
Iso osa projektista eteni siten, että kävelin saunan ja varaston väliä edestakaisin. Katselin puupinoja ja lautakasoja, varastossa "tulevaisuuden tarvetta varten" säilyttämiäni pieniä osasia, kuten esimerkiksi vanhan venäläisen pianon koskettimia ja 102-vuotiaaksi eläneen mummuni aterinjäämistöä. Mitä niistä tekisin? Miten ne hyödyntäisin? Sitten muistui mieleeni, että pitäähän muusikoiden päästä lauteille muulloinkin kuin keikalla.
Mummun lusikat saavat saunailtoina pyyhkeitä.
Saunan oviaukko sai odottaa pitkään. Olin varma, että jostain ovi putkahtaa esiin, kun jaksan odottaa. Kysyin kollegaltani hänen kesämökillään, olisiko hänellä
varastossa aitassa yhtään ylimääräistä ovea. Tarvitsisin saunan oven.
Samalla reissulla vein hänelle savusaunaan kuumavesisäiliön. Minulla
vanha kiuas oli tullut tiensä päähän ja uusi Misan kiuas oli jo tilattu.
Kollega oli kaivannut vesisäiliötä jo edelliskesästä lähtien.Teimme
vaihtokaupat: minulle ovi, hänelle vesisäiliö.Karmit vain piti rakentaa. Siksi pidänkin ovesta niin paljon. Sain rakenneltua karmeista mittojen mukaiset, vaikka mikään kulma ei ole saunassa 90 astetta. Saranat ostin. Misan kiuaspaketin mukana tulleen patalapun laitoin ovenkahvaan. En mitenkään raaskinut ottaa pois valurautaista kahvaa.
Aluksi luulin, että projekti valmistuu parissa viikossa. Luulisi minun
jo oppineen 15-vuotiaana, että viiden minuutin moponrassaus kestää
vähintään kaksi tuntia. Parin viikon saunaprojekti on samalla
aikajänteellä ainakin kaksi kuukautta.
Keskeytykset ovat hyvästä. Kesälomareissulta Espanjasta löytyi ne tilpehöörit, joita miljoonalaatikoistani ei löytynyt.
Lauteisiin varaston puut eivät enää riittäneet. Ostin paketin laudekuusta. Haapa olisi tietenkin ollut hienoa, mutta periaatteeseen 4 kuului, että mahdollisimman halvalla on päästävä. Lauteista tuli "perinteiset lauteet". Ihan tahallani tein yhden lauteen, koska inhosin sitä, miten ihmiset sanoivat "ala- ja ylälaude". Miksi ei voisi olla laude ja sen päällä jotain, jonka päällä istua? Tietenkin voi olla - vaikka valtaistuin, jos sellaisen haluaa. Minä halusin. Laudekuusta jäi jäljelle juuri sopiva määrä. 😊
Kun itse tekee, saa juuri sellaista kuin haluaa. Menikö mikään pieleen? Meni, monikin asia. Yksi vanha ikean pöytä on nyt kaatiksella. Moni puunkappale päätyi polttopuuksi. Betonilla on ihmeellisiä valkoisia supi saunasuoja -läiskiä. Jakkaran jalka on vino. Lista on loputon, mutta kuten kotona niin monessa muussakin asiassa: silmä tottuu kahdessa viikossa. En ole perfektionisti. Prosessi on koko projektin helmi.
